Pitäis olla positiivinen ja ihana ja tooosi kannustava ja tukena toisille, mut oon aika paljon yksin. Ihan liikaa omien ajatusten kans ja sit soitin yhdelle kaverille niin se oli tooosi kyllästyneen kuuloinen ja alkoi viduileen. Olin toki reipas ja silleen, mut tuli niin paha mieli, ettei tee mieli soitella. Enää.

Sit tää sivu kun on ällön pinkki enkä jaksa paneutuu sen muuttamiseen. Oon kyl vähemmän ruusuinen ja pinkki ite. Tai no pinkki oon tosin, mut se johtuu siitä ettei mikään muu väri sovi mulle. Joku vaaleensininen tai limenvihree, noway! Siis ollaan pinkki ja idioottinahan mua muutenkin kohdellaan. Jännä miten ihmiset katsoo toista ja määrittelee sen kokonaan ulkonäöen perusteella. Tulee siihen itteki sorruttua aika ajoin, mut yleensä vasta kun toisen oikeesti tuntee voi sanoa siitä jotain. Mulla on yks kaveri, joka on tosi pieni ja suloinen, mut vahva, vahvempi kuin moni muu, ja tosi bitch välillä (anteex Jeesus) toisia kohtaan. Se saa aina anteeks kaikilta kun ne tietää millainen se on. Vaikkei se edes pyytäis. Ja sitä kutsutaan joka paikkaan mukaan vaikka se olis tehnyt miten pskatikkejä (anteex taas Jeesus) mut mitä välii. Kai se on hauskaa seuraa. Ihme angstipurkaus tuli. Oikeen oksennus. :P

Ottaa päähän asuu tässä kerrostalossa missä näköjään asuu kaikki muutkin luuserit. Tänne mut siis tungettiin pois silmistä ja mielestä. Ha! Ainoaksi yhteydenpitovälineeksi jäi puhelin ja netti. Txt:n lukeminen on täys mahdottomuus kun näen nii huonosti. Tääkin onnistuu ainoastaan koska satun osaamaan kymmensormijärjestelmän. Muuten mä vaan olisin ja katsoisin videoita. Puhelimella ei siis viitsi enää soitella varsinkaan, jos tahdon joskus selvitä pinnalle kaikista laskuista.. Netissä olis mahdollisuuksia, mutten jaksa alkaa jaagaa ventovieraitten kanssa ja olla niin helkutin (anteex again) pirtee ja positiivinen vaikken ole. Sitten on tietty mese.. missä ei ole mitään järkee kun ei kukaan vastaa kumminkaan nii poistin sen käytöstä vaikka se on vielä koneella. Ja fb on täys turhuus. Yritin kommata toisii, muttei kukaan silti tuu kommaamaan mua. Ei se mitään. On kiva katsoo toisten kuvia, mut aina välillä sitä julkaisee itse jotain ja sit odottaa.. eikä tapahdu mitään. Siis pska koko netti. Turha pyytää anteeks kun on kummiskin kiroilutuulella. :(

Mitä positiivista mulla nyt sitten on? No, ainakin noi kanit. Ne on ihania ja söpöjä ja niiden kans voi jutskata. Ne myös pakottaa tekeen jotain eikä anna maata pitkään aamulla. :p Ja sitten on varvikset; tykkään kun on kesä ja voi kävellä varviksilla eikä tartte sukkia välttämättä. Sit on tuo kylppäri (ed. asunnossa vuokraemäntä tuli suihkutilaan vaikka (tai just sen takia) tiesi, että oon siellä ja alasti. Se oli karmeeta! Nyt on oma kylppäri sentään. Sit on metsää ikkunan takana. Se on tärkee juttu. No, ei nyt just tuu muuta mieleen.. vaikka kai mun uskiksena on sanottava tähän tekopirteenä, että onhan mulla Jeesus! No, oikeastaan se on niin et Jeesuksella on minut. Sekin on kyllä ihan hyvä juttu.

Nonii ei ole tullu kirjoitettua pitkään aikaan. Sattuneesta syystä kun se vuokraemäntä kävi kimppuun ja oli lopulta ihan pakko lähtee. Sain heti asunnon ja muutin. Muutto vasta helvetti oli! Sain kyl apua, mut jostain syystä siitä avusta piti maksaa kuuntelemalla jatkuvaa viduilua. Ihme homma. Jos ois rikas nii ei tarvitsis kuunnella ketään. Paitsi etten olis koko tilanteessa, jos oisin rikas.

Kanit oli muuton ajan (ja vähän ylikin) hoidossa mut kävi ilmi, ettei hoitaja itte ollut paikalla. Eli kanit oli yksin ja häkissä koko ajan! Eikä niillä aina edes ollu vettä ja heinää(kään)! Sit ne tuli kotiin ja kohta oli Kalle kipeä. Sen hoivaamiseen meni pari viikkoo ja vielä viduilut joutu kuuntelee eläinlääkäreiltä! Vein sen yksityiselle tarkastukseen ja siellä (VASTA SIELLÄ) löytyi syöpä peniksen ympäriltä. Viikkoo myöhemmin varmistin lopetuspäätöksen ja Kalle nukutettii saman tien. Me oltiin katsekontaktissa koko ajan kunnes tunsin, et nyttei enää ole Kallea. Eläinlääkäri varmisti kuolinajan. Mun sydän murtui.

Hautasin sen lemmikkien hautausmaalle. Itte kaivoin kuopan ja peitin. Hyvästit me jätettiinkin jo aiemmin. Silloin satoi vettä ja olin tosi reipas. Itkin vasta viikkojen päästä. Mun pää hajoo.

Tää uusi kämppä on pieni ja surkee. Täällä on pimeetä lähes aina ja helteellä tää oli tosi kuuma vaikka ihmiset väitti muuta. Mut käytinkin paljon energiaa viilentämiseen, ihan kirjaimellisestikin. Minusta tää on kuin vankila. Kalterit vaan puuttuu ja itellä on avain. :P

Jumala sanoi, etten saa mitään ennenku pystyn pitämään tämän talouden kunnossa. Menee ilmeisesti sit kauan kun tää on aivan kauhee vieläkin.

Ninsku suri niin kauheasti (siis yksin jäänyt kani), et oli pakko olla sen tukena ja sitten se alkoi masentuu. Meni apaattiseksi. Sit yhtäkkiä sain poikakanin! Ninnille kaveri siitä ja se on saman ikäinen ja leikattu. No, ne on tapelleet paljon ja nyt vihdoin samassa häkissä, mut ei näytä siltä mitä toivoin kun Ninsku määrää ja poitsu alistuu (muka) vaikka on se nyt vähän jo hoivannukin Ninniä niin mun ei tartte pelkästään. Varmasti lahja Jumalalta toi poikakani. <3

Kävin jossain välissä silmäleikkauksessa, muttei parantunut, paheni vaan. Saan uudet pokat parin viikon kuluttua... Ehkä se sit auttaa. Kukaan ei kyl tajua miltä tuntuu kun ei näe kunnolla ja koskee, välillä enemmän ja välillä onneks vähemmän. Surkee olo. Tekis mieli vaan parkua, mut ei tule itku. Ottaa nii pattiin kun on täyskyvytön koko ajan.

Onneks näitä ei lue kukaan nii ei haittaa. Kun mulle on sattunut paljon hyviikin asioita, mut en haluu puhua niistä just nyt. Ens kerralla sitten.

Voi Luojani, että voi ihminen olla yksin kun kaikki kääntyvät vastaan!

Tuntuu, että kun muilla on vaikeaa, he purkavat sen minuun. Eikä se lopu ikinä.

Päänsärky ei lopu ikinä.

Voi kun ei tarvitsisi olla enää täällä!

Omista asioista kirjottaminen on paljon vaikeempaa kuin jostain toisella puolen maapalloa tapahtuvista suuren luokan katastrofeista. Omat on nii surkeen pieniä ja turhia tommosen megaluokan asian rinnalla, mut aattelin, et omaa oloa ei helpota yhtään aatella haitilaisia. Kaverini sanoi, et täältä käsin ei oikeen voi tehdä paljoakaan (paitsi rukoilla). Itse asiassa rukoileminen on paljon. Aika moni ei rukoile. Edes koko elämänsä aikana. Paitsi et rukoileminen on paljon tehty, se myös siirtää asian Jumalan hoitoon. Tosin tuli jostain syystä mieleen, et Haiti ei ehkä kovin paljon oo Jumalan maa. Vai onko? Jokaisella on aikansa ja joillekin annetaan mahdollisuuksii useampia koska joku rukoilee puolesta, mut lopulta mahdollisuudet on käytetty...

Heräsin sairaan aikaste omaan itkuun. En muista mitä unta näin, mut yks menneisyyden tapahtuma oli herättyä mielessä. Siinä tapahtumassa oli ihmisii, jotka oli armollisia ja auttavaisia. Pyysin heille siunausta vaikken tiiä missä he ovat. Se oli semmonen tilanne, et eräs henkilö lupas auttaa, mut sillä olikin pahat mielessä ja pakenin. Sit ne toiset auttoi vaikkei edes tunteneet minua. En haluu kertoo tarkemmin. Siitä on jo kauan.

Täällä uudessa kämpässä on kiva asua. Paitsi tuo vuokraemäntä on vähän sekopää. Sillä on ollu kolmesti hysteria/raivokohtaus tänä aikana mitä oon tässä ollu (aggressiivinen siis). Hän myös kirjottaa minulle lappuja punasella tussilla ja välillä syyllistäviä kirjeitä. Välillä se on hurjan "pyhä" ja "kristitty" ja välillä ihan jotain muuta. Oon aatellu, et sillä on paha masis ja pakkoneuroottista käyttäytymistä. Tai siis en oikeesti tiiä kun en oo ammattilainen, mut siltä se näyttää. Sit se tekee pientä kiusaa koko ajan. Täyttää roskissäiliön paperilla, lukitsee koiran sisälle, pesee pyykkii saunailtana, jne. Ehkä se saa siitä jotain iloa tai vallantunnetta. Minä saan iloa siitä kun en anna sen häiritä vaan oon. Kumma juttu, et mitä enemmän se (hän) oireilee sitä enemmän PH tuntuu antavan rakkautta häntä kohtaan. Ihan kuin PH haluais sanoa, et vuokraemäntäni on Herralle rakas. Ja siitä seuraa, et keskityn muihin asioihin enkä siihen miltä minusta ittestäni tuntuu kun toinen käyttäytyy kuin pullopersesika (sori tää ilmaus). Tosin vuokraemännän tytärpuoli sanoi, et jollei se nainen purkais minuun niin se purkais häneen kaiken eikä hän enää jaksa. Olipa sekava lause. :P Jo pelkästään ton takia haluun antaa anteeks vuokraemännälle. En sit tiiä oonko oikeesti antanu anteeks. Pitäis tutkii itteään tarkemmin. On paljo helpompaa olla vähän toisen yläpuolella (omasta mielestään) kuin oikeesti nöyrtyä ja antaa anteeks ja ottaa taas turpiinsa samalta ihmiseltä (kuvaannollisesti siis). Nii ja oppiiks se toinen ikinä mitään, jos sille ei tee stoppia? Vaikka Herra sanoi, et kääntäkää toinen poski, se ei tarkoita et toisille kristityille pitäis kääntää vaan pakanoille. Toisille kristityille pitäis antaa nuhteet tms. En nyt muista mitään Raamatunkohtia taaskaan. Pointti on siinä, et vuokraemäntäni sanoo olevansa kristitty, mut hengen hedelmät ei semmosta osoita. (Heti herää ajatus, et mitä minun omat hengen hedelmät mahtaa olla?)

Hengen hedelmät meikän elämässä on ne mitkä PH aiheuttaa ja tuottaa. Lähinnä on ilmenny rakkautta, rauhaa, iloa, välittämistä eläimistä ja ihmisistä. Noi on olleet sellaisessa mittakaavassa, ettei varmana ole omista voimista. Omia voimia ei paljoo ole jäljellä. Toistaseks ainakaan kun tää päänsärky/rahattomuus/avuttomuus syö ihmistä. Seuraava etappi olis silmälääkäri, mut sinne täytyy saada maksusitoumus sossusta kun ei ole sitä rahaa. Eli enste pitää tapella sossun kans et pääsen lääkäriin ja mahdollisesti hoitoon tai silmälasit, joihin ei oo rahaa ja ehkä apu löytyy ja särky loppuu ja pääsen takas töihin. Huhhuh, ei pidä ajatella noin pitkälle tai väsyn jo alkumetreillä. Yks asia kerrallaan.

Oon seurannut uutisointia Haitin tilanteesta ja ns. humanitäärisestä avusta sinne. Sen verran mitä ny ymmärrän niin pahasti menee pieleen. On enää muutamasta vaivasesta tunnista kiinni, et ihmisillä ois mahdollisuus selvitä. Toisin sanoen varsinaisen avun olis pitänyt olla jo matkalla eilen tai toissapäivänä, et ehtis ajoissa perille. Kohta on liian myöhästä. Ihmisii on raunioissa eikä raivauskalustoa riittävästi. Lisäks ei oo vettä eikä ruokaa. Tommosten perustarpeitten puuttuminen on ratkaiseva tekijä.

Nyt ihmisiltä kerätään rahaa ja monet antaa, mut käytännössä ne rahat käytetään muuhun. Jälkiraivaukseen ja jälleenrakentamiseen enimmäkseen. Nääs kun sitten ei oo ihan nii paljon enää avuntarvitsijoita. No, onneks on nyt punanen risti, joka aattelee uhreja ja auttaa minkä ehtii. Ilman sitä tää olis totaalinen tuho vaikka semmonen se on jo nyt. Siis oikeesti.

Panin kyl merkille, et YK on lähettäny rauhanturvaajia. Uutisissa sanottiin, et USA lähettää sinne 10 000 sotilasta. Siis miks kun YK on jo siellä? Eiks niillä isoilla lentokoneilla vois tuoda raivauskalustoa, ruokaa ja vettäki? Vai tuleeks amerikkalaiset vahtimaan YK:ta? Ja lähteeks ne enää sieltä pois?

Tämmösiä ns. luonnonkatastrofeja tulee yhtä tihenevään tahtiin ja seuraava on kohta ovella, et pitäis olla valmiina nopeesti mobilisoitavat apujoukot, joilla olis lähes saman tien kuljetus, raivaus- ja muu tarvittava kalusto sekä sairaanhoitoryhmät ja oma ryhmittymä rauhanturvaajia. No, YK voi hoitaa sen ja se tuleeki tekemään sen kun sillä alkaa olla globaalisti oikeus vahtii kaikkee.

Uskovaisen näkökulmasta täs on sentään yks valopilkku; mitä enemmän merkkejä sitä lähempänä on Kristuksen takaisin paluu. Sen ajatuksen ja odotuksen avulla pärjää melko pitkälle. Tosin nykyään on hengellinen sodankäynti jo sitä luokkaa, ettei ilman PH:ä kauaa jaksais.