Koville ottaa, tosi koville. Päänsärky ei ole hellittänyt pätkän vertaa, mut muuttoa on tehty silti. Eilen vietiin suurin osa tavaroista, mut vielä riittää ja siivotakin pitäis. Tuntuu, etten jaksa, mut on pakko. Sain onneksi muuttoapua. En olis selvinnyt ilman kantajia ja autokyytiä. Pakko vaan jaksaa vaikka tuntuu, et lähtee henki.

Jotkut asiat on järjestyneet kuin itsestään mutten jaksa ajatella kuin mitä seuraavaksi on pakko tehdä ja mitkä asiat hoitaa. Mietin varmaan jälkikäteen. Joka sekunti tuntuu liian raskaalta. Ihan kuin ei jaksais enää edes hengittää. Etenen askel kerrallaan.

En jaksa edes rukoilla. Muut ihmiset rukoilee minun puolestani. Kuulemma.