Haha. Joku oli kirjoittanut kommentin meitsin blogikirjoitukseen! Huu!

Huomasin, et se ei ollut kuitenkaan lukenut mitä olin kirjoittanut vaan halusi tuoda omaa asennettaan julki. Et ei se ollut mikään oikea kommentti. Lähinnä se (eiku hän) tais käsitellä sitä miten kristityt on väärässä ja evoluution kannattajat (lue: evoluutiouskovaiset) on oikeassa. No, ajatelkoon mitä haluaa. Jokainen saa uskoo mitä tahtoo. Mut ei tunnu hyvältä tuo evoluutio vs. kristinusko -asettelu. Se vie huomion pois todellisuudesta ja arkielämästä, jos taistellaan siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Samaan aikaan vastustaja (saatana) nauraa kippurassa kun kaikki ihmiset tuhlaa energiansa joutaviin eikä ymmärrä, että sellainen vie tuhoon. No, siihenhän vastustaja on pyrkinytkin koko ajan.

Itse päätin (HUOM.! Nimenomaan päätin) uskoa Jumalaan ja Häneen kolmiyhteisenä. Se päätös pitää. En voi hävitä sillä, jos Jumalaa ei olisikaan niin mitä olisin menettänyt kun kuolen. Mut jos Jumala on ja en olis valinnut Häntä, tulis varmaan hätä käteen kuolinvuoteella. :P

Todellisuudessa tuota päätöstä edelsi pitkä vastaanhangoittelu ja kovat vaikeudet. Mut ei niistä nyt enempää. Tulin tuohon päätökseen lopulta sen takia, et käsitin, etten voi hävitä oikeastaan mitään mitä en häviäis muutenkin. Sitä ennen tapahtui mm. väkivaltaa avohoitopotilaan taholta. Jos kadulla voi kuka tahansa hyökätä ilman ennakkovaroitusta, niin saatan kuolla koska tahansa. Tipalla on ollut jo monta kertaa. Uutisista voi lukea miten ihmiset tekee mitä tahansa toisille, jopa tuntemattomille. Kun on itsellä omakohtaista kokemusta asiasta, niin voin sanoa, et kannattaa keskittyä olennaiseen eikä riidellä lillukanvarsista.

Jos ihminen menettää kaiken. Ihan kaiken. Siis kuten Job, joka menetti lapsensa, omaisuutensa ja terveytensä. Mitä jää jäljelle? Evoluutioteorian kannattajalla jää... se teoriako? Kristitylle jää usko. Ainakin minä haluan ennemmin jonkun, joka huolehtii ja johon turvata kuin olla oikeassa. Oikeassa olemisesta ei juuri ole iloa, jos kärsii ja tekee kuolemaa.

Kuolemanpelko hävisi samalla kun valitsin Jeesuksen. Se ei sit tarkoita, ettenkö välillä pelkäisi. Pelkäsin mennä töihin kun siellä kiusattiin eikä voinu tietää etukäteen mitä sontaa tulee silmille ja mistä suunnasta. Siihen pelkoon auttoi rukous, mut se oli edessä joka ikinen päivä uudelleen. Ehkä tää päänsärky johtuu just siitä. En oo kovin vahva vaan heikko. Itsehillintä kumminkin piti yli vuoden, etten sanonut pahasti takas tai lyönyt. Teki kyllä mieli muutaman kerran, mut Jumala sanoi, että Hän hoitaa asian. Ja niin hoitikin, muttei sillai kuin odotin. Herra hoiti sen siten, ettei se kiusaaja joutunut häpeään vaan lähti pois koko paikkakunnalta. Just tuon takia rakastan Jumalaa. Hän on tasapuolinen kaikille ja rakastaa sitä kiusaajaani ehdoitta.