Raha-asioista ja kymmenyksistä tuli mieleen usko. Sehän on kumma juttu. Siis usko. Käsitän niin, et usko on asia, jota ei voi nähdä. Se on vähän sama juttu kuin, et Indiana Jones  astu tyhjän päälle (elokuvassa Viimeinen ristiretki) eikä pudonnutkaan. Sillai usko on helppo visualisoida.

kuva netistä

Itse uskominen on vaikeampaa. Useimmiten tuntuu, et pitäis olla jotain varmuutta tai edes lupaus, ettei käy hullusti. Mut sittenhän se ei olis uskoa, jos olisi ensin varmuus tai lupaus. No, okei, lupaukset on raamatussa, mut yleensä en edes muista niistä mitään kun tilanne on päällä.

Siis kun maksan kymmenykset, uskon. Toistaiseksi en ole huomannut mitään erityistä muutosta taloudellisessa tilanteessa. Paitsi, et vuokranmaksukyky on heikentynyt entisestään. Mut päätin just äsken etten anna periksi!

Jeesus sanoi jossain kohtaa, että tapahtukoon teille uskonne mukaan. Okei, uskon siis, että Jumala auttaa myös taloudellisen tilanteen kohentumisessa. Jollei auta, Hänellä on siihen hyvä syy, mut minä seuraan silti Jeesusta. Tuli mitä tuli.

Siinä kai se usko koetellaan kun mitään tuloksia ei näy, ainakaan kovin nopeasti. Toisaalta oon maksanut kymmenyksiä vasta vähän aikaa, joten... Ja ainakin tähän asti on aina tapahtunut jotain yllättävää, et ruokaan ollut rahaa. :P