Eilinen päivä ja ilta meni toisten ihmisten parisuhdeongelmissa auttamiseen. Tulivat tänne ihan rikki ja lähdin heidän mukaansa. Luojalle kiitos viisaudesta! Itsellä olis mennyt sormi suuhun heti kättelyssä.

Eilinen oli myös päänsäryn kannalta helpoin päivä pitkään aikaan. Toivottavasti tänään jatkuu sama linjaus. Illalla kun tulin kotio, kaksi silmäparia tuijotti loukkaantuneesti. Olin unohtanu laittaa valoa kaneille ja ne oli illan pimennossa. Eivät myöskään tykänneet olla yksin. Mitenkähän sitten suu pannaan kun pääsen takas töihin. ;)

Kaikenlaisia ajatuksia risteilee koko ajan päässä. Yleensä semmoisia mille ei löydy ratkaisua hetkessä. Kuten, et uudessa kämpässä on maadoittamattomat pistorasiat ja mitähän niille pitäis niinku tehdä. En ymmärrä sähköstä paljo mitään enkä tiedä mitä uusien pistorasioiden laittaminen maksaa tai onks se edes mahdollista. Alkaa tuntua siltä kuin olisin rakentamassa itte kun on niin paljon asioita mitä pitäis laittaa.

Seurakuntalainen tuo koko ajan pahvilaatikoita lisää enkä oo saanut vielä pakatuksia nimeksikään. Hukun näihin laatikoihin! Pitäis saada ne täyteen JA vietyä sinne uuteen asuntoon. No, ainakin joku auttaa ilman, että siitä tarvii maksaa. Se eilinen pariskunta oli niin sekaisin, et kävin kaupassa (omilla rahoilla) ja laitettiin yhdessä ruokaa. Rauhoittuivat hieman syötyään. Ei siinä kehtaa kysyy, onks teillä antaa rahaa. No, ehkä selviin jotenkin.

Että se ärsyttää kun uskikset sanoo, et rukoilen puolestasi!!! Siis onhan se kiva, että rukoilevat, mut tartteisin muutakin apua. Ittellä ei ole luontoa sanoo avuntarvitsijalle, et rukoilen puolestasi ja heippa. En vaan kerta kaikkiaan pysty!

Myöhään eilen illalla tuli yhtäkkii mieleen, et katsonpa tv7:aa. Siellä haastateltiin just jotain Tapani Suontoa (kuka lieneekään) ja jäin kuuntelemaan. Elähdytti kummasti kun kuuntelin siitä miten näky (mitähän sekin tarkoittaa?) kuoli, et Jumala saisi osoittaa olevansa asioiden johdossa. Tuli oikeesti hyvä mieli kun ajattelin, et itsekin tässä oon menossa johonkin, josta en tiiä vielä ja kaiken voin yhä menettää, mut niillä ei olekaan oikeesti väliä. Hassua, että vapaus onkin sitä, ettei pelkää vaikka menettäis kaiken eikä edes välitä vaikka toimiikin ikäänkuin olis tässä muuttamassa kohta ja silleen. En osaa selittää tarkemmin. Lyhyesti sanottuna: Kristus on se, jota ilman en voi elää. Mut myönnän, et olis aika orpo olo ilman puhelinta, nettiä ja astianpesukonetta. Varmaan ilman niitäkin voisin elää ja tottuisin pian. Oon ollut asunnoton, joten tiiän.

Oli tosi hyvä, et katsoin sitä ohjelmaa koska sen jälkeen huomasin, et oon melkein unohtanu mikä oikeesti merkitsee ja alkanut huolehtia liikaa itte. Pakko löysäillä ja päästää Pyhä Henki johtoon.

kuva netistä