Heräsin tänään vasta kymmeneltä. Vissiin se vaikuttaa, et selasin yötä myöten Huuto.nettiä kun etin astiakaappia, johon (ehkä) olis varaa. Yhtä huusin, mut jos hinta nousee yli 130:een, se jää koska bensatkin pitää maksaa. Siis jos hakee sen. Katotaan nyt. Laitoin myös kierrätystorille (yleisradion sivuille) ilmoituksen astiakaapista, mut ainaskaan vielä ei oo kukaan soittanu. Tuskin soittaakaan kun ihmiset ei haluu antaa ilmaiseksi mitään. Itte annan ton kaapelidigiboxin yhdelle naiselle kunhan muutan. Siitä on jo sovittu ja se on kierrätystorin kautta. Hyvä vaan, jos joku tarvii eikä mene hukkaan kamat.

Pomo soitti. Joku ääliö on tuhonnut hänen skootteriaan. Nyt pomo kulkee työmatkat fillarilla, mut onneks on vielä hyvät ilimat. Mikä ihmisii vaivaa kun pitää tehdä semmosta? Siitä oli revitty johtoja, väännetty irti kaikkee ja silvottu istuin. Ei se pomo kylläkään sen takia soittanu vaan siks kun olin itte soittanu hänelle eikä hän voinut vastata kun oli hammaslääkärissä. Soitin sen takii, et jollen saa sossusta päätöstä ennen perjantaita tai se päätös on epäedullinen minulle, kysyin lainaaks hän ruokarahaa. Oon siis hakenu toimeentulotukea viime viikon maanantaina. Lupas lainata ja käski soittaa hyvissä ajoin. Se tarkottaa varmaan, et torstai-iltana viimeistään...

Kun kuulin pomon äänen, tuli kauhee ikävä töihin. En enää kunnolla tiedosta miten yksin oon. Aloin itkeä pillittää kun tajusin, et minulla on ikävä töihin. Olis edes tunne, et merkitsee jotain ja siellä on työkavereita. Niitäkin on ikävä, joitakin. Pyysin sanomaan terkkuja. Pomo sanoi, et he joutuvat kouluttamaan ihmisii tekemään minun töitäni. Mietin, et tarvitaaks minua enää ollenkaan sitten jos/kun pääsen takas töihin. Ja loppuuko tää päänsärky koskaan.

Kauhee itsesääli tuli kun kirjoitin ton edellisen kappaleen. Surkeeta! En suostu rypemään siinä vaan meen suihkuun tästä. Muutenki menisin kun haisen kuin rankkitynnyri. Vissiin ne lääkkeet tunkee ihosta läpi vai mikä on, mut omaan nokkaan haisen. Nii, et menen ny. Soromnoo! Terveisin Haisuli. :P