Ihmettelen niitä uskiksii, jotka on aina niin tyyniä ja rauhallisia. En itse pysty samaan kuin ajoittain. Nytkin palaa pinna et kohisee! Olisin tarvinnu apua kun pitäis käydä pankissa nostaa rahaa (ei ole sitä korttia enää eikä kyl automaattiakaan muuta kun pankin seinässä ois) kun sitä ei oo ja jäin eilen kioskille velkaa 2 € leivästä ja maidosta. Sit pitäis käydä dna-liikkeessä kysyy sitä mokkulaa ja tarjousta ja lisäks parissa muussa liikkeessä ettii vessaan tarvikkeita (wc-paperiteline, hylly tai pari ja muuta sälää) ja lidlistä ostaa energiansäästölamppuja. En saa kyytiä kun pitäätyhjentäävarasto!! Argh!

Kuulemma huomenna vois mennä. Siis haloo? Mikä pankki on lauantaina auki. HÄ?!

Lähden siis kävellen ja saan unohtaa kaikki muut paitsi sen rahan nostamisen. Voi tätä elämää! Ei sais suuttuu näin kun alkaa särkee taas päätä satakertaisesti, mut en mahda mitää. Onneks pidin kumminki turpani kiinni puhelimessa. Puran sit tänne kaiken sonnan. Toivottavasti tätä ei lue kukaan herkkis.

Kun kerta aloin purkaa niin samalla sanon senki sitte, et sossun tartteis ottaa päänsä ulos sieltä mihin aurinko ei paista. Nyt oon jo saanu vyötärölle oman uimarenkaan makaronin syömisestä (kun rahat ei riitä kunnon ruokaan). Se hyvä puoli siinä on, et jos sattuisin menee uimaan (hahaha) nii en huku helposti. Varsinki kun on puupääkin vielä. Että on ihminen tyhymä kun kuvittelee, et tälleen vois pärjätä. :(

Jos tää on nyt sitä epäuskoa nii... sori vaan kaikille kukkahattutädeille!