Omista asioista kirjottaminen on paljon vaikeempaa kuin jostain toisella puolen maapalloa tapahtuvista suuren luokan katastrofeista. Omat on nii surkeen pieniä ja turhia tommosen megaluokan asian rinnalla, mut aattelin, et omaa oloa ei helpota yhtään aatella haitilaisia. Kaverini sanoi, et täältä käsin ei oikeen voi tehdä paljoakaan (paitsi rukoilla). Itse asiassa rukoileminen on paljon. Aika moni ei rukoile. Edes koko elämänsä aikana. Paitsi et rukoileminen on paljon tehty, se myös siirtää asian Jumalan hoitoon. Tosin tuli jostain syystä mieleen, et Haiti ei ehkä kovin paljon oo Jumalan maa. Vai onko? Jokaisella on aikansa ja joillekin annetaan mahdollisuuksii useampia koska joku rukoilee puolesta, mut lopulta mahdollisuudet on käytetty...

Heräsin sairaan aikaste omaan itkuun. En muista mitä unta näin, mut yks menneisyyden tapahtuma oli herättyä mielessä. Siinä tapahtumassa oli ihmisii, jotka oli armollisia ja auttavaisia. Pyysin heille siunausta vaikken tiiä missä he ovat. Se oli semmonen tilanne, et eräs henkilö lupas auttaa, mut sillä olikin pahat mielessä ja pakenin. Sit ne toiset auttoi vaikkei edes tunteneet minua. En haluu kertoo tarkemmin. Siitä on jo kauan.

Täällä uudessa kämpässä on kiva asua. Paitsi tuo vuokraemäntä on vähän sekopää. Sillä on ollu kolmesti hysteria/raivokohtaus tänä aikana mitä oon tässä ollu (aggressiivinen siis). Hän myös kirjottaa minulle lappuja punasella tussilla ja välillä syyllistäviä kirjeitä. Välillä se on hurjan "pyhä" ja "kristitty" ja välillä ihan jotain muuta. Oon aatellu, et sillä on paha masis ja pakkoneuroottista käyttäytymistä. Tai siis en oikeesti tiiä kun en oo ammattilainen, mut siltä se näyttää. Sit se tekee pientä kiusaa koko ajan. Täyttää roskissäiliön paperilla, lukitsee koiran sisälle, pesee pyykkii saunailtana, jne. Ehkä se saa siitä jotain iloa tai vallantunnetta. Minä saan iloa siitä kun en anna sen häiritä vaan oon. Kumma juttu, et mitä enemmän se (hän) oireilee sitä enemmän PH tuntuu antavan rakkautta häntä kohtaan. Ihan kuin PH haluais sanoa, et vuokraemäntäni on Herralle rakas. Ja siitä seuraa, et keskityn muihin asioihin enkä siihen miltä minusta ittestäni tuntuu kun toinen käyttäytyy kuin pullopersesika (sori tää ilmaus). Tosin vuokraemännän tytärpuoli sanoi, et jollei se nainen purkais minuun niin se purkais häneen kaiken eikä hän enää jaksa. Olipa sekava lause. :P Jo pelkästään ton takia haluun antaa anteeks vuokraemännälle. En sit tiiä oonko oikeesti antanu anteeks. Pitäis tutkii itteään tarkemmin. On paljo helpompaa olla vähän toisen yläpuolella (omasta mielestään) kuin oikeesti nöyrtyä ja antaa anteeks ja ottaa taas turpiinsa samalta ihmiseltä (kuvaannollisesti siis). Nii ja oppiiks se toinen ikinä mitään, jos sille ei tee stoppia? Vaikka Herra sanoi, et kääntäkää toinen poski, se ei tarkoita et toisille kristityille pitäis kääntää vaan pakanoille. Toisille kristityille pitäis antaa nuhteet tms. En nyt muista mitään Raamatunkohtia taaskaan. Pointti on siinä, et vuokraemäntäni sanoo olevansa kristitty, mut hengen hedelmät ei semmosta osoita. (Heti herää ajatus, et mitä minun omat hengen hedelmät mahtaa olla?)

Hengen hedelmät meikän elämässä on ne mitkä PH aiheuttaa ja tuottaa. Lähinnä on ilmenny rakkautta, rauhaa, iloa, välittämistä eläimistä ja ihmisistä. Noi on olleet sellaisessa mittakaavassa, ettei varmana ole omista voimista. Omia voimia ei paljoo ole jäljellä. Toistaseks ainakaan kun tää päänsärky/rahattomuus/avuttomuus syö ihmistä. Seuraava etappi olis silmälääkäri, mut sinne täytyy saada maksusitoumus sossusta kun ei ole sitä rahaa. Eli enste pitää tapella sossun kans et pääsen lääkäriin ja mahdollisesti hoitoon tai silmälasit, joihin ei oo rahaa ja ehkä apu löytyy ja särky loppuu ja pääsen takas töihin. Huhhuh, ei pidä ajatella noin pitkälle tai väsyn jo alkumetreillä. Yks asia kerrallaan.