Soitin sinne sossuun, mut vastaaja oli vaan vaikka pitäis olla puhelinaika. No, ehkä muistan soittaa maanantaina uudelleen. Hitaasti teen kotitöitä, mut kummiskin teen edes jotain. Laitoin astianpesukoneen käyntiin. Hurja, et on menny kunto alas parissa kuukaudessa! Vaikka oon kävelly nii, et on rakot jaloissa (nyt jo paranemaan päin). Pienet asiat on tärkeempiä kuin ennen. Musa, perhoset, auringonpaiste, vihreet puut, kanit (ne kylläki meni hoitoon kun tulee sisko tyttönsä ja koiransa kans) ja vesi. Rakastan puhdasta vettä. Juon paljo vettä kun vetelen noita nappeja alas kurkusta. Muutenki vesi on ihana asia. Järvi tai meri. Uin Atlantissa pari kertaa ja se oli upeeta. Muistan varmaan aina sen mikä voima aalloilla on.

Alkaa mieliala oleen parempi jo. Jumala puhui sydämelle, et Hän kyllä muistaa mitä kaikkea tarvitsen. Rauhoitti kummasti. Ihmeellinen rauha kun se vaan tulee ja on. Sitä tekee mieli lisää. Eikä sitä voi ymmärtää sellainen, joka ei oo kokenut sitä.

Lyhyitä ajatuksen pätkiä risteilee; Jumalan sotilas, alamainen, kuningaskunnan kansalainen ja mitä noi kaikki tarkoittaa. Jos tarkkaan mietin nii olen alamainen koska Jumalan valtakunnassa ei oo demokratiaa vaan yksinvalta. Siis kolmiyhteinen valtias, jota totellaan kyselemättä. Kuulostaa kamalalta, muttei ole. Käytännössä se on upeeta.

Hän sanoi, että te saatte voiman (olla Jumalan lapsia) ja käytännössä se on tosi ihanaa. Kukaan ei-uskovainen ei pysty sitä käsittään koska ne on niin erilaisella pohjalla. Kaikki, aivan kaikki on toisin. Asenteet, ajatusmaailma, motiivit, kuka määrää (liha vai henki) ja kuka määrää henkeä (Pyhän Hengen tulisi olla se, joka määrää). Lyhyesti sitä vois kuvata niin, et ihminen koostuu kolmesta osasta; sielu, henki ja ruumis. Sielu on se minuus (mieli, tahto ja tunteet) ja henki on elämä, jonka Jumala puhalsi meihin ja ruumis on tietty fyysinen ruumis. Jokainen päättää itte mikä määrää. Lihallisuus tarkottaa sitä, et esim. tekee kaikkee mitä tahtoo ja haluu (noudattaa mielihaluja). Esimerkiks syö/juo jotain mitä tekee mieli vaikkei olis tarpeen syödä tai juoda. Pääsääntösesti ymmärrän lihallisuuden semmoseksi mikä on ristiriidassa Sanan kans. Siis vaikka siinä olis kyse tunteista. En osaa selittää tarkemmin. Uskovaisuus pitää elää ja nimenomaan Jumalan tahdon mukaan. Siinä on se paradoksi, et yrittää helposti "olla" uskis eikä anna Jumalan toimii. Minä oon siitä elävä esimerkki miten vaikeeta on kun ei osaa luovuttaa. Teoriassa siis ymmärrän mitä on elää PH:n alaisuudessa, mut onnistun vaan ajoittain. Kuulemma pitää kuolla itselle. Sitä kai tarkottaa lihan ristiinnaulitseminen Kristuksessa. En oo tosta ihan varma vielä. Tai siis oon siitä, et tahdon "kuolla" itselle koska se saavuttaa elämän, joka menettää sen. No, menee liikaa teologiseks saivarteluksi tää. Parempi kun vaan elän ja toimin ja jätän selittelyt muille. :P