Eilinen nollaus onnistui tosi hyvin. Tähän aamuun asti. Silloin särky palasi pahempana kuin koskaan. Unohdin ottaa kipulääkkeen illalla tai oikeestaan en ollut varma olinko jo ottanut sen, joten en sit uskaltanut. Nyt ainakin tiedän miltä tuntuu ilman kipulääkettä. Helvetillistä tuskaa, sanoisin.

Sain säryn aisoihin vasta illalla ja (yllätys, yllätys!) tein sen tavallisella ibumaxilla. Se siitä kipulääkityksestä. Rahaa on palanut uskomattomia määriä ja sit joku ilman reseptiä myytävä nappi toimii paremmin! No, loppui hetkeksi ainakin.

Nyt illalla päätin alkaa valmistautua talveen eli kuivata ruokaa. Aloitin mustikoista kun kerta niitä oli jääkaapissa. Saas nähdä onnistuuko kun en oo koskaan ennen kuivannut hyötykasvikuivurilla mitään. Ennen kuivasin nostelemalla orsille yrttejä, mut tulos oli epävarma ja kesti kauan. Jos mustikat onnistuu, kuivatan persiljaa seuraavaksi. Kaneille vois kuivata voikukanlehtiä ja vähän koivua. En tiiä voiko piharatamoa kuivata enkä sitäkään mistä vois kysyä asiasta. Ratamohan parantaa pikkuviat, kuulemma. :)

Alan innostua kuivattelusta! Suunnittelen jo täyttä päätä miten kuivaan omenoitakin vaikkei minulla edes ole niitä vielä. Kiva kun on muutakin ajateltavaa kuin ongelmat. Tuntuu hyvältä ja ilahduttaa vaikka onkin pieni epäilys homman turvallisuudesta. Laitoin nimittäin paperia alle, ettei mustikat tipahtele ritilöistä läpi. Jos onnistun olemaan sytyttämättä tulipaloa (en edes tiedä voisko se syttyä), homma jatkuu.

Odotellessa voisin listata tehtävät asiat. Tuli just mieleen, että kotivakuutuskin täytyy irtisanoa, mut kai sen ehtii. Asumistuki pitää kai hakea uusiksi. Osoitteenmuutosta ei tarvii tehdä vielä vaikka nyt olis ollut siihen aikaa kun oon lähes työkyvytön.

Suunnittelen kaikenlaista ja yritän toteuttaa, jotta unohtaisin todellisuuden ja kivun. On hetkiä, ettei koske ja kiitollisuus hyökyy kuin aalto. Sellaisia hetkiä on harvoin, mutta on kumminkin. Olen oppinut kiittämään myös ikäviltä tuntuvista asioista. Lisäks ystäväni sanoi, että Jumalalla on tässä(kin) jokin tarkoitus vaikkei sitä vielä voi nähdä. Mietin, et oonko tosiaan sellainen luupää, että Jumalan on käytettävä kovia otteita, jotta saa minut kuuntelemaan. Taidan olla.