Tätä hirveetä päänsärkyä vaan jatkuu ja jatkuu. Kävin työterveydessäki, mut ne vaan määrää lääkkeitä toistensa perään. Ei tunnu oikein auttavan. Saikku vaan jatkuu, mut se ei nyt haittaa kun ei kuitenkaan kykenis töihin. Valivalivali... :P

Kävin siellä pankissa ja leikattiin pankkikortti poikki. Ehkä siitä on ollu jotain apua. Ainakaan en ostele mitään ex tempore. Muuten taloustilanne on ihan syvältä. Jumalalle kun valitan niin onkohan se epäuskoa. Toivottavasti Hän ymmärtää. Hän kyllä vastaa hengessä, mut useimmiten vain, että tutki raamattua. Tänään tajusin, että Raamatun lukeminen ja tutkiminen on eri asia. Just. Nyt kun vielä tajuaisin miten sitä tutkin. Tartten jotain apuvälineitä.

Ainii, pankkivirkailija antoi neuvon, etten toistaiseksi maksais kymmenyksiä ollenkaan. Pyysi kyllä anteeksi sitä. No, en aio noudattaa neuvoa eikä se tässä konkurssissa edes mitään muuttaiskaan. Pikkuhiljaa on vuokrat kertyneet rästiin. Mitä nyt pienestä palkasta oon pystynyt niitä maksamaan niin ei auta. Jännä kun vuokranantaja nosti vuokraa sitä mukaa mitä enemmän säästän sille. Näin se palkitaan. :D Huvittaa kyllä kun ei oikein muutakaan voi.

Eilen tuli häätövaroitus. Meni itkemikseksi sitten ja siitä tää päänsärky vaan julmistui. Olisin toivonut, että jokin ihme tapahtuis. Rukoilin taas ja kiitinkin jopa. Kun näen kuitenkin, ettei tässä ole kyse kuin maallisista. Kanit saan väliaikaissijoitukseen, jos huonosti käy. Itselle ei ole paikkaa, mut ei pelota. Riipun kiinni siinä päätöksessä, että seuraan Jeesusta, tuli mitä tuli. Kämppä ei oo tärkeämpi kuin Jeesus.

Epätoivoissani soitin yhdelle pastorille ja kysyin onks Jumala hylännyt minut. Hävetti hirveesti kyllä heti kun olin päästäny suustani nuo sanat. Pyysin anteeks Herralta. Ja sain. Tää pastori kehotti pyytämään seurakunnalta apua. No, tein työtä käskettyä. Seurakunnan vanhin vastas näillä sanoilla: "Muistan sinua rukouksissa". Kiitos vaan.

Yksi seurakunnan jäsen soitti ja kysyi, muuttaako seurakunnan apu mitenkään tulevaisuudessa tilannettani. Vastasin siihen, että ei muuta vaan tilanne jatkuu tämmöisenä jollen löydä toista asuntoa. Se on ainaki varmaa, etten tähän voi jäädä. Menee koti nyt. Ensimmäinen koti mitä minulla on ollu. No, se on vaan maallista. En tiedä saanko niiltä (siis seurakunnalta) mitään apua. Luultavasti en kun kerta rukoilevat. Ajatteleekohan ne, että rahaa tippuu taivaasta kun he rukoilee.

Päätin, että lähden tästä jollen määräpäivään mennessä ole saanu vaadittua summaa kasaan. Käsitän nii, et jollen lähde, tilanne pahenee ja kohta vuokranantaja laittaa perintään noi vuokrat. Siitä tulee lisäkuluja ja se aiheuttaa lisää toivottomuutta. Yritän sopii vuokranantajan kanssa, et voisin maksaa erissä noi rästit mitä ehtii muuttoon asti kertyä. Ja senki takia lähden, ettei näytä kovin kivalta uutta asuntoa etsiessä, et edellisestä on saanu häädön maksamattomien vuokrien takia. Saan kyllä tilin perjantaina, mut se on vaan jotain neljäsataa. Soitin pomolle ja kysyin. Mitäs oon saikulla. Sen tilin jälkeen ei mitään tietoa milloin tulee rahaa koska putoan Kelan sairauspäivärahalle. Siitähän tää tilanne alunperinkin on alkanut.

Olin tos toissatalvena pitkään sairaslomalla ja sinä aikana Kela antoi odottaa. Soittelin kaikille laskuttajille ja anoin jatkoaikaa. Tietty ne antoivat ja lätkivät joka laskuun 5 € lisää. Mut antoivat kumminkin. Sit varasin ajan sosiaalitoimistoon ja sain sieltä vähän ruokarahaa. Sitte kun Kela maksoi sairaspäivärahat, maksoin laskut. Mut sosiaalitäti sanoikin, et sinullahan on näin paljon rahaa eikä ole oikeutta toimeentulotukeen. Siitä alkoi vuokrarästien kertyminen eli sitä on jatkunut jo yli puoli toista vuotta. Ja yritin sen saikun jälkeen silloin tehdä paljon töitä, et saisin niitä rästejä pienemmäksin. Minkä Kela sit palkitsi laskemalla asumistukea 90 € pienemmäksi. Tuli hankalammaksi vaan. Ja nyt on osoittautunu, etten mitenkään saa enää tätä homma balanssiin. Nii muuten, vuokra nousi 28 € ja yritin tehdä töitä (samalla kun oli se kiusaaminen töissä päällä) paljon. Nyt Kela sit muutti asumistuen 50 € pienemmäksi koska niiden mielestä hankin enemmän tulevaisuudessa. Tää on koko systeemi ihan mahdoton. Ja päätä särkee.

On jotenki semmoinen olo, et voiko tästä enää pahemmaksi mennä. Kohta joku pitää hulluna kun naurattaa koko elämän mahdottomuus. Onneks toi päänsärky vetää naamaa vakavammaksi.

Epätoivoissani soitin eilen sossuunkin. Ne sanoivat, että tuo hakemus tänne. No, meni monta tuntia ettii kaikki mahdollinen mitä löysin ja palkkanauhat ja käydä tulostamassa tiliotteita. Sosiaalitoimisto oli jo kiinni kun ehdin sinne. Pudotin ne paperit luukusta. En oikein jaksa uskoo, että ne antais mitään kun ei aikaisemminkaan antaneet. Toivon silti vielä. Houkan toivo. :P Aika loppuu kesken.