Nonii ei ole tullu kirjoitettua pitkään aikaan. Sattuneesta syystä kun se vuokraemäntä kävi kimppuun ja oli lopulta ihan pakko lähtee. Sain heti asunnon ja muutin. Muutto vasta helvetti oli! Sain kyl apua, mut jostain syystä siitä avusta piti maksaa kuuntelemalla jatkuvaa viduilua. Ihme homma. Jos ois rikas nii ei tarvitsis kuunnella ketään. Paitsi etten olis koko tilanteessa, jos oisin rikas.

Kanit oli muuton ajan (ja vähän ylikin) hoidossa mut kävi ilmi, ettei hoitaja itte ollut paikalla. Eli kanit oli yksin ja häkissä koko ajan! Eikä niillä aina edes ollu vettä ja heinää(kään)! Sit ne tuli kotiin ja kohta oli Kalle kipeä. Sen hoivaamiseen meni pari viikkoo ja vielä viduilut joutu kuuntelee eläinlääkäreiltä! Vein sen yksityiselle tarkastukseen ja siellä (VASTA SIELLÄ) löytyi syöpä peniksen ympäriltä. Viikkoo myöhemmin varmistin lopetuspäätöksen ja Kalle nukutettii saman tien. Me oltiin katsekontaktissa koko ajan kunnes tunsin, et nyttei enää ole Kallea. Eläinlääkäri varmisti kuolinajan. Mun sydän murtui.

Hautasin sen lemmikkien hautausmaalle. Itte kaivoin kuopan ja peitin. Hyvästit me jätettiinkin jo aiemmin. Silloin satoi vettä ja olin tosi reipas. Itkin vasta viikkojen päästä. Mun pää hajoo.

Tää uusi kämppä on pieni ja surkee. Täällä on pimeetä lähes aina ja helteellä tää oli tosi kuuma vaikka ihmiset väitti muuta. Mut käytinkin paljon energiaa viilentämiseen, ihan kirjaimellisestikin. Minusta tää on kuin vankila. Kalterit vaan puuttuu ja itellä on avain. :P

Jumala sanoi, etten saa mitään ennenku pystyn pitämään tämän talouden kunnossa. Menee ilmeisesti sit kauan kun tää on aivan kauhee vieläkin.

Ninsku suri niin kauheasti (siis yksin jäänyt kani), et oli pakko olla sen tukena ja sitten se alkoi masentuu. Meni apaattiseksi. Sit yhtäkkiä sain poikakanin! Ninnille kaveri siitä ja se on saman ikäinen ja leikattu. No, ne on tapelleet paljon ja nyt vihdoin samassa häkissä, mut ei näytä siltä mitä toivoin kun Ninsku määrää ja poitsu alistuu (muka) vaikka on se nyt vähän jo hoivannukin Ninniä niin mun ei tartte pelkästään. Varmasti lahja Jumalalta toi poikakani. <3

Kävin jossain välissä silmäleikkauksessa, muttei parantunut, paheni vaan. Saan uudet pokat parin viikon kuluttua... Ehkä se sit auttaa. Kukaan ei kyl tajua miltä tuntuu kun ei näe kunnolla ja koskee, välillä enemmän ja välillä onneks vähemmän. Surkee olo. Tekis mieli vaan parkua, mut ei tule itku. Ottaa nii pattiin kun on täyskyvytön koko ajan.

Onneks näitä ei lue kukaan nii ei haittaa. Kun mulle on sattunut paljon hyviikin asioita, mut en haluu puhua niistä just nyt. Ens kerralla sitten.