Paineet on kovat. Tuntuu kuin lähtisin kohta lentoon. Päätä ei just nyt säre, mut olenkin ottanut särkylääkettä. Onneks ei säre koska on tulossa porukkaa tänne. Osa tulee pakkaamaan kamojani ja yks ihminen tulee muutamaksi päiväksi koska ei kestä omaa tilannettaan. Auttaa se minuakin kun on joku seurana, ei omat ajatukset kiepu koko ajan. Paitsi, että yks pastori sai tietää, että meille tulee mies ja yöpyy täällä. Herra varjele mikä mekkala siitä alkoi. En tiedä kuvitteleeko se pappi meidän lankeavan syntiin just nyt tällä kertaa. Kun ei ole kiusaustakaan edes. No, yritin hommata ystävälleni yöpaikkaa, mut tuntuu, ettei uskovaisten kotiin ainakaan mahdu. Yks paikka olisi ollut ateistin kodissa, mut ystäväni oli jo siinä vaiheessa niin vihainen ja loukkaantunut, että jätin asian sikseen. Olkoot vaan yötä olohuoneessa niinku ennenkin. Jos siihen maailma kaatuu niin saa kaatua. 

Huvittaa koko tilanne vaikkei tää ole mikään naurun asia. Ihmiseltä menee koti ja velat vaan kasvaa ja pastori huolehtii siitä mitä naapurit ajattelee. Omatuntoni on puhdas tässä asiassa, joten naapurit saa ajatella just mitä haluvat, jos ne edes ajattelee koko asiaa. Sitäpaitsi, tuskin tässä Jumalaa kirkastan muutenkaan kun kämppä lähtee alta ja olen kohta asunnoton.

Jeesus sanoi kerran: Ketuilla on luolansa ja linnuilla puunsa, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaa. Nauratti kun ajattelin, että lupasin seurata Jeesusta. En tarkoittanut ihan noin kirjaimellisesti, mutta mikäs siinä. Kunhan vaan pystyn sit käymään töissä. On Suomessa muitankin asunnottomia.

Tänään kuitenkin tiedän, ettei tarvi lähtee tästä ennen kuin syyskuun loppuun mennessä. Soitin nimittäin vuokranantajalle ja sovimme, et maksan 600 maanantaina ja sanon asunnon irti vasta 19. pvä kun sossu on ilmoittanut kantansa. Koko tilanne on absurdi. Elän oletuksessa, etten saa sosiaalitoimistosta mitään. Eli en laske avustusten varaan. Siinä mielessä kuitenkin selviän jotenkin, että maksettuani kymmenykset, jäi rahaa se 600. Pitäis kyllä ruokaakin ostaa, mut ehkä jotain järjestyy. Täksi päiväksi on ruokaa ja pakastimessa on jotain vielä. Pahus, muistin just, et yksi lasku on vielä maksamatta. Ehkä sekin järjestyy. En uskalla maksaa sitä vielä.

En jaksa huolehtia just nyt. Haluan ottaa tänään rennosti, pakkailla ja nauttia ihmisten seurasta. Jumala kyllä tietää, että olen huolehtinut tarpeeksi. Ja itkenyt.

Loppujen lopuksi alkaa näyttää siltä, että kaikki järjestyy. Kaneille on hoitopaikka, huonekalut saan siskon autotalliin ja ex-mies ottaa patjat, osan lampuista (ehkä), astiat ja läppärin. Pitää löytää paikka muille huonekaluille, jos kaikki ei mahdu siskon autotalliin. Jokin tukikohtakin pitää löytää. Sellainen missä voi ehkä käydä joskus suihkussa ja pitää vaatevarastoa, et pystyn käymään töissä. Sitä en vielä tiedä missä nukun kun tää kaupunki on niin pieni, ettei ole mitään yömajaa tai läpi yön avoinna olevia paikkoja. Ulkona tulee kylmä.

Juoksevat asiat pystyn hoitamaan työpaikalla arkipäivisin. Pankkiasiat voi hoitaa netissä, kunhan ei tee sitä työaikana. Siellä on myös jääkaappi ja mikro. Viikonloput kyllä menee jossain muualla. Onneks on kännykkälaskut maksettu.

Epäilen kyllä vahvasti, etten mene yhdenkään uskovaisen kotiin yöpymään. Näyttää siltä, että heillä on sen jälkeen (omasta mielestään) oikeus päättää miten asioitani hoidan ja miten Jumalaa tottelen. Onneks ei-uskovaisia on paljon enemmän ja niitä on tosi paljon, joita itse olen auttanut. Ehkä voin joskus yöpyä jonkun nurkissa. Ajattelin, että vien omat ruoat ja autan taloustöissä, jos saan nukkua vaikka sohvalla.

Tämmöisiä olen miettinyt. Odotan edelleen ihmettä, mutta olen alkanut valmistautua siihen, että se ihme on jotain muuta kuin mitä minä odotan sen olevan. :)